tiistai 17. helmikuuta 2015

Fitness on muutakin kuin täydellisyyttä ja kalleutta

Mitä sana fitness minulle tarkoittaa? Elämäntapaa ja ajatusmallia. Nyt ajattelet varmaan, että huoh..pinnallinen pikkutyttö. Ehkä vähä sitäkin, mutta mielestäni fitness on niin paljon muutakin kuin pyöreän pyllyn treenaamista ja toinen toistaan kalliimpien salikamojen esittely instassa.

Minulle se on kiintopiste elämään, pelastus itsetuholta, syy tehdä työtä kehityksen edistämiseksi, itseeni panostamista, henkistä kasvua sekä paljon muuta. Mieti millaista asennetta fitnesselämäntyyli syöttää eläjälleen? Asennetta, jolla uskotaan itseensä ja ylitetään itsensä, mennään epämukavuusalueelle ja vahvistutaan niin henkisesti kuin fyysisestikin. Miksei tätä ajatusmallia siis voisi käyttää ja soveltaa kaikkeen muuhun elämään? Työhön, muihin harrastuksiin, mihin vain. Vielä vähän edemmäs mietittynä fitness ei olekaan ihan pelkkää ulkonäön palvontaa.

Fitness ei ole aina helppoa, tuskin koskaan. Eihän elämä muutenkaan ruusuilla tanssimista ole. Fitness vaatii itsekuria, tahdonvoimaa ja ennen kaikkea motivaatiota. Sen kautta oppii itsestään paljon uutta. Parhaimmillaan se on jatkuvaa omien rajojen koettelua ja terveenä se pysyy henkisen kasvun avulla.

Miksi henkinen kasvu on sitten niin pirullisen tärkeää tässä touhussa? Ihmisen keho ei ole kone, joka toimii juuri kuin ajatus käskee. Vaikka menisit grammalleen diettien mukaan, tulee päiviä kun turvottaa ja pitää oppia hyväksymään vartalon muutokset suuntaan tai toiseen. Kyllähän se on automaattisesti suora tie syömishäiriöön ja vääristyneeseen kehonkuvaan, jos pääkopassa ei tapahdu mitään kehitystä. On opittava sietämään tai olemaan mukavasti kehossa, joka muuttuu päivittäin. On opittava käsittelemään vastoinkäymisiä kun aina ei mene suunnitelmien mukaan treenin tai ruuan kanssa. Jos pystyt näitä osa-alueita henkisellä puolella kehittämään, pystyt hyödyntää samaa kehitystä muilla elämän osa-alueilla.

No miksi tämä on sitten niin pinnallista ja ulkonäkökeskeistä? Keskitytään vain siihen pyllyn muotoon ja tiiviyteen tai selluliitin olemassa oloon, siihen tuskasteluun kun ei olla vielä omassa ihannekunnossa? Miksei keskitytä vaikka penkki- tai kyykkymaksimin parantamiseen? Kaikkien puolesta en osaa vastata, vain itseni puolesta. Kyllähän ne liikemaksimit on toiveissa ja tavoitteissa, mutta kun ne eivät vain parane eikä niitä kukaan kysele (naisenhan ei saa nostaa liian isoja painoja, "hyi v*ttu"),  koko homma vain tiivistyy siihen ulkonäköön. Näin parikymppisellä lapsettomalla naisella se vähän kuuluukin tähän ikään. Ehkä se mieli muuttuu iän ja elämäntilanteiden myötä. Olemmehan kaikki kuitenkin niin paljon enemmän kuin vain hyvä pylly tai iso hauis.
Fitnestä parhaimmillaan: punnitaan, kypsennetään, muusataan ja syödään suoraan kattilasta!



Onnistumisen iloja kun sikspäkki löytyy puolivahingossa ;)


-Anu
Instassa anueko ♡